Sain eilen aamupäivällä sisareltani tekstiviestin, jossa hän kehotti minua siirtymään television ääreen. Siellä oli juuri alkamassa Matkalla: maailman oudoimmat ruuat (Bizarre Foods with Andrew Zimmern) ja vuorossa oli jakso, joka sijoittui Pietariin.
Amerikkalainen keittiömestari Andrew kierteli minulle erittäin tutuissa maisemissa: Andrew kävi Kuznetsnin ruokatorilla (kotisivu) tutkailemassa tarjontaa lihoista ja kaloista etikkasäilykkeisiin, pietarilaisessa pikaravintolassa (У тещи на блинах) borshilla, blinikojulla (Teremok) paistamassa ja maistamassa blinejä, Grand hotel Euroopassa (kotisivu) kaviaarilla ja stroganovilla, ”Venäjän venäläisimmässä” ravintolassa Podvoryessa (kotisivu) syömässä nahkiaista sekä karhua ja ystäviensä mökillä, eli venäläisittäin datshalla, rentoutumassa.
Oli varsin mukava tutustua amerikkalaisen keittiömestarin näkemyksiin Pietarista ja sen tarjoamista ruokakokemuksista. Sitäkin mielenkiintoisempaa oli seurata, kuinka Andrew ystäviensä kanssa nautti olostaan datshalla alle kahden tunnin ajomatkan päässä Pietarista.
Mökki sijaitsee kauniissa järvimaisemassa. Mökillä grillattiin ulkona pienestä kesäsateesta huolimatta, keitettiin perunat ja tehtiin salaatit sekä kasvikset grilliruokien kylkeen. Ruokahetki oli iloinen. Ruuan jälkeen lämmitettiin sauna. Saunassa rentouduttiin kuumassa löylyssä, nautittiin tuoreiden vastojen läiskeestä ja tuoksusta, heitettiin myös runsaasti löylyä. Saunasta juostiin kauniissa valoisassa kesäillassa järveen polskimaan. Saunan jälkeen viiluteltiin vielä ulkona lämpimähkössä tyynessä kesäillassa.
Amerikkalaiselle Andrewlle ilta oli aivan erityinen, hän kummasteli vastoilla ”piiskaamista” kuumassa saunassa, kauhisteli kylmään veteen menemistä, ihaili Pohjolan valkeita öitä – kaikki tuntui olevan uutta ja mielenkiintoista. Maisema toi mieleen Andrewn lapsuuden muistikuvan Minnesotan järviseudusta.
Ohjelman kuvaus venäläisestä mökki-illasta menee paljolti yksiin suomalaisen mökki-illan kanssa. Lihavarras on Venäjällä saslik ja mökki datsha, mutta eroa suomalaiseen lihavartaaseen ja mökkiin ei käytännössä ole. Ehkäpä venäläisellä datshalla kasvimaat ovat keskimäärin suomalaista verrokkiaan isommat ja monipuolisemmat. Ehkäpä ja keskimäärin.
Juuri ilmestyneeseen Suunnanmuutoksia-julkaisuun maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta käsittelevää artikkelia kirjoittaessani mietin jälleen kerran, että maita, kansoja ja kulttuureita tarkasteltaessa usein keskitytään _vain_ eroihin ja harvemmin yhtäläisyyksiin. Itsekin kirjoitin kieli- ja kulttuurieroista venäläisten ja suomalaisten välillä. Totesin tosin myös, että juuri suomalaisilla ja venäläisillä on esimerkiksi kulttuurisesti paljon myös yhteistä. Kuten ihana entinen työkaverini Olga viisaasti usein mainitsikin, ehkäpä olisi hedelmällisempää puhua myös yhtäläisyyksistä, jopa ennen eroja.
Amerikkalainen keittiömestari Andrew kierteli minulle erittäin tutuissa maisemissa: Andrew kävi Kuznetsnin ruokatorilla (kotisivu) tutkailemassa tarjontaa lihoista ja kaloista etikkasäilykkeisiin, pietarilaisessa pikaravintolassa (У тещи на блинах) borshilla, blinikojulla (Teremok) paistamassa ja maistamassa blinejä, Grand hotel Euroopassa (kotisivu) kaviaarilla ja stroganovilla, ”Venäjän venäläisimmässä” ravintolassa Podvoryessa (kotisivu) syömässä nahkiaista sekä karhua ja ystäviensä mökillä, eli venäläisittäin datshalla, rentoutumassa.
Oli varsin mukava tutustua amerikkalaisen keittiömestarin näkemyksiin Pietarista ja sen tarjoamista ruokakokemuksista. Sitäkin mielenkiintoisempaa oli seurata, kuinka Andrew ystäviensä kanssa nautti olostaan datshalla alle kahden tunnin ajomatkan päässä Pietarista.
Mökki sijaitsee kauniissa järvimaisemassa. Mökillä grillattiin ulkona pienestä kesäsateesta huolimatta, keitettiin perunat ja tehtiin salaatit sekä kasvikset grilliruokien kylkeen. Ruokahetki oli iloinen. Ruuan jälkeen lämmitettiin sauna. Saunassa rentouduttiin kuumassa löylyssä, nautittiin tuoreiden vastojen läiskeestä ja tuoksusta, heitettiin myös runsaasti löylyä. Saunasta juostiin kauniissa valoisassa kesäillassa järveen polskimaan. Saunan jälkeen viiluteltiin vielä ulkona lämpimähkössä tyynessä kesäillassa.
Amerikkalaiselle Andrewlle ilta oli aivan erityinen, hän kummasteli vastoilla ”piiskaamista” kuumassa saunassa, kauhisteli kylmään veteen menemistä, ihaili Pohjolan valkeita öitä – kaikki tuntui olevan uutta ja mielenkiintoista. Maisema toi mieleen Andrewn lapsuuden muistikuvan Minnesotan järviseudusta.
Ohjelman kuvaus venäläisestä mökki-illasta menee paljolti yksiin suomalaisen mökki-illan kanssa. Lihavarras on Venäjällä saslik ja mökki datsha, mutta eroa suomalaiseen lihavartaaseen ja mökkiin ei käytännössä ole. Ehkäpä venäläisellä datshalla kasvimaat ovat keskimäärin suomalaista verrokkiaan isommat ja monipuolisemmat. Ehkäpä ja keskimäärin.
Juuri ilmestyneeseen Suunnanmuutoksia-julkaisuun maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta käsittelevää artikkelia kirjoittaessani mietin jälleen kerran, että maita, kansoja ja kulttuureita tarkasteltaessa usein keskitytään _vain_ eroihin ja harvemmin yhtäläisyyksiin. Itsekin kirjoitin kieli- ja kulttuurieroista venäläisten ja suomalaisten välillä. Totesin tosin myös, että juuri suomalaisilla ja venäläisillä on esimerkiksi kulttuurisesti paljon myös yhteistä. Kuten ihana entinen työkaverini Olga viisaasti usein mainitsikin, ehkäpä olisi hedelmällisempää puhua myös yhtäläisyyksistä, jopa ennen eroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti