WWF:n sivuilla laskuri naputtaa sekunteja Kööpenhaminan ilmastokokouksen alkuun. Tätä kirjoittaessani aikaa kokouksen alkuun on vielä pari tuntia. Yleisesti ottaen ilmastokokoukselta ei uskalleta odottaa paljoa, vaikka Kööpenhaminaan kokoontuukin tuhansia poliitikkoja, asiantuntijoita, kansalaisjärjestöjen edustajia ja toimittajia. Jotkut toivovat jopa koko kokouksen epäonnistumista. Ehkä sekin olisi parempi tulos, kuin puolivillainen sopimus, jonka pykälät on sorvattu niin, ettei kenenkään tarvitse luopua jo saavutetuista eduista ilmastomme hyväksi.
Kööpenhaminan ilmastokokouksen keskeisimmäksi teemaksi ovat nousseet hiilidioksidipäästöt ja hiilinielujen mittaaminen. Tämä on tärkeää myös Suomen kannalta, sillä ei ole merkityksetöntä, miten omien hiilinielujemme eli metsiemme kyky sitoa hiilidioksidia mitataan ja minkä vuoden puusto otetaan mittausten lähtökohdaksi. Kun keskustelua seuraa, alkaa hyvin pian tuntua siltä, että halua aitoon rajoittamiseen ei ole. Tuntuu siltä, että erilaisilla laskennallisilla vippaskonsteilla jokainen maa haluaa päästä sellaiseen tulokseen, että rajoittamista täytyy tehdä mahdollisimman vähän. Köyhimpien maiden osalta kiistellään myös siitä kuka päästörajoitukset maksaa.
Maailman hiilidioksidipäästöt ja niiden rajoittaminen on keskeinen aihe ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, mutta nyt aivan kokouksen alla on nostettu esille, että Kööpenhaminan agendalta olisi kokonaan poistettu eräs ilmastonmuutoksen kannalta hyvin keskeinen elementti, nimittäin vesi.
Tietokirjailija ja vesiasioiden tuntija James G. Workman on nostanut tämän ongelman esiin ja hän kirjoittaa Los Angeles Timesissa, että vesi on kaikista kemiallisista yhdisteistämme haavoittuvaisin. Workman kirjoittaa: ”Having dehydrated the negotiations, no one can discuss how all the planet’s thirsty species, including 6.8 billion humans, will cope with the water volatility that is inevitable even if all emissions ended today.” Veden merkityksestä Workman kirjoittaa kirjassaan Heart of Dryness osuvasti näin: “We don’t govern water, water governs us”. Tämä lause kertoo kaiken olennaisen. Puhtaan veden turvaaminen on ihmiskunnan elinehto.
Ilmastokokouksen osallistujilla on suuret paineet saavuttaa tuloksia. Mutta voiko olla totta, että vesiasiat eivät olisi esillä Kööpenhaminassa? Se selviää seuraavan 12 päivän aikana.
Kristiina Korjonen-Kuusipuro
korjonen@lut.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti