Rakennemuutos – suuri sana. Suomessa rakennemuutoksella on viitattu viime vuosina pääasiassa metsäteollisuuden toimipaikkojen alasajoihin ja niiden seurauksiin. Metsäteollisuuden alan sisäinen rakennemuutos siis aiheuttaa rakennemuutosta myös paikallisissa elinkeinorakenteissa. Kun yksi pääelinkeino häviää, alkaa kiivas työ tämän tyhjiön täyttämiseksi. Tähän työhön kuuluu olennaisimmin tukitoimien ja muiden resurssien suuntaaminen yritystoiminnan vilkastamiseen ja uhkaavan työttömyyden hoitoon. Rakennemuutos ei kuitenkaan ole vain talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Se on alueelle hetki, jolloin on arvioitava kaikin puolin sekä nykytilaa että tulevaa suuntaa. Kattavasti.
Etelä-Karjala on rakentunut pitkälti metsäteollisuuden ympärille. Ensimmäinen tehdas aloitti maakunnan alueella 1800-luvun lopulla ja Saimaan tarjoamat kuljetusmahdollisuudet sekä Vuoksen tarjoama voima yhdessä houkuttelivat alueelle muitakin. Ajan mittaan alueelle kehittyi kansainvälisessäkin mittakaavassa merkittävä metsäteollisuuskeskittymä nykyaikaisine tutkimus- ja kehitysyksiköineen. Pitkän, yli satavuotisen historiansa aikana metsäteollisuus on jättänyt jälkensä eteläkarjalaisten mieliin ja sydämiin. Etelä-Karjala on elänyt ja hengittänyt metsäteollisuutta, joten nyt edessä oleva rakennemuutos on myös yhteiskunnallinen, henkinen ja psykologinen asia. Se on sitä, vaikka eteläkarjalainen metsäteollisuus säilyisi alueella ja muotoutuisi uudenlaiseksi bio- ja älymetsäteollisuudeksi, sillä aika, jolloin sukupolvet toisensa jälkeen kulkivat samoja tehtaanportteja, on joka tapauksessa jäämässä taakse. Niin yritystoiminnasta kuin työskentelystäkin on tullut yhä enemmän projektimaista toimintaa, jossa tarvittava osaaminen ja painopisteet voivat vaihtua tiuhaankin tahtiin.
Rakennemuutostilanteista ja niiden suunnista tarvitaan siten tietoa myös talouden sfäärien ulkopuolelta. Metsäteollisuuden lihavina vuosina maakuntaan on rakentunut kokonaisia metsäteollisuudesta eläviä verkostoja, erityisesti metalliteollisuuteen mutta myös moniin alihankintoihin ja palveluihin. Näiden verkostojen ja organisaatioiden takana on ihmisiä – yksilöitä, jotka joutuvat muutoksessa tavalla tai toisella arvioimaan uudelleen omaa osaamistaan ja omia resurssejaan. Laajuudessaan rakennemuutos onkin pitkälti maakunnan yhteinen asia ja sitä on voitava tarkastella myös kokonaisuuden tasolla. Ei riitä, että voimavaroja suunnataan vain tukitoimiin, yksittäisiin kehittämishankkeisiin ja kriisivalmiuden pystyttämiseen. Rakennemuutosta on katsottava kokonaisuutena ja suhteessa myös muihin samanaikaisiin muutosprosesseihin (esim. väestörakenteet ja kuntarakenteet). Rakennemuutosta on voitava katsoa kokonaisen maakunnan silmin.
Laura Timonen
laura.timonen(a)lut.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti