Työ historian parissa on haastavaa, kiehtovaa ja niin antoisaa. Varsinkin sellaisten alkuperäisten lähteiden kanssa kuin venäläiset sotilasasiakirjat, kartat ja piirustukset Suomesta vv. 1800–1918.
Työskentelemme vanhojen linnoitusten ja varuskuntien arkielämän ympärillä. Vanhat sanat, vanhat (usein kuuluisat, jopa legendaariset) nimet, vanhat käsitteet – arki- ja juhlatapahtumia menneisyydestä. Yli sata vuotta venäläisten sotajoukkojen toimintaa Suomessa, elämisen kirjoa tuon ajan varuskunnissa. Ylimääräisenä ilona on vielä upea käsin piirretyn ja väritetyn kartta- ja piirustusaineiston visuaalisuus. Kuin työskentelisimme taideteosten parissa…
Historia tulee yhtäkkiä lähemmäksi, eläväksi ja inhimillisemmäksi. Kaikkiin tapahtumiin tulee taustatietoa, syvyyttä, huomaa kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen, kuinka monimutkainen tämä maailma onkaan. Huomaa myös, että maailma on tasapainossa, ikävien asioiden vastapainoksi aina asettuvat hyvät asiat, ja niitä tuntuu olevan jopa enemmän.
Kun katsoo taaksepäin, näkee suuremman kuvion, huomaa toistuvia malleja, tapahtumien syitä, joita aikakauden suurin osa ihmisiä ei usein pystynyt näkemään. Sanotaan, että historian ymmärtäminen vaatii etäisyyttä. Mikä on se sopiva etäisyys, että historian läksy tulee ymmärretyksi ja opituksi? Jos siitä on edes kysymys?
Eikö kukaan muista edellisen vedenpaisumuksen syitä?
Historia tulee yhtäkkiä lähemmäksi, eläväksi ja inhimillisemmäksi. Kaikkiin tapahtumiin tulee taustatietoa, syvyyttä, huomaa kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen, kuinka monimutkainen tämä maailma onkaan. Huomaa myös, että maailma on tasapainossa, ikävien asioiden vastapainoksi aina asettuvat hyvät asiat, ja niitä tuntuu olevan jopa enemmän.
Kun katsoo taaksepäin, näkee suuremman kuvion, huomaa toistuvia malleja, tapahtumien syitä, joita aikakauden suurin osa ihmisiä ei usein pystynyt näkemään. Sanotaan, että historian ymmärtäminen vaatii etäisyyttä. Mikä on se sopiva etäisyys, että historian läksy tulee ymmärretyksi ja opituksi? Jos siitä on edes kysymys?
Eikö kukaan muista edellisen vedenpaisumuksen syitä?
Historia nostaa katselupisteen tavallista korkeammalle ja näkymä on toisenlainen kuin arkielämän tutulta alangolta. Se, mitä sieltä näkyy, yllättää: niin paljon samanlaisuutta, niin vähän eroja ja erilaisuuksia. Erilaisuudelle on objektiivisia syitä, ja ne on helppo hyväksyä katsoessa kokonaisuuksia historian vuoren huipulta (tai edes mäeltä).
Kun tutkii historiallisia kausia, alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, mistä on kysymys. Olosuhteet, ihmisluonteen ominaisuudet ja muut vaikuttavat tekijät, jotka johtivat siihen ja siihen tapahtumaketjuun, nousevat pinnalle.
”Sivistys” (mitä se sitten onkin) edellyttää historian tutkimista, ilman sitä ei pysty vertailemaan asioita ja ymmärtämään niiden todellista merkitystä. Historia on muistimme, ilman sitä olisimme kuin dementoitunut vanhus, joka elää ilman syvyyttä yhden päivän kokemusten varassa.
Historian tuntemus sivistää, jos sillä ymmärretään ihmisluonteen jalostamista. Sivistys lisää suvaitsevaisuutta, antaa resursseja havaita samanlaisuutta ja hyväksyä erilaisuutta, todella ymmärtää vieraita ilmiöitä ja pyrkimyksiä.
Se myös luo vankan maailmakatselmuksellisen perustan, joka pitää, mutta ei ole jäykkä: tämä kaikki on joskus tapahtunut - ei mitään uutta tämän auringon alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti