Parhaillaan vellova vaalirahakohu ja uuden yliopistolain saanut tiedemaailma eivät äkkiseltään tunnu mahtuvan samaan lauseeseen. Ne ovat kuitenkin saman aikakauden lapsia, dynaamisten mielikuvien värittämiä. Tärkeätä ei ole se miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Faktat ovat saaneet tylysti väistyä marginaaliin. Kukaan ei varmastikaan kiellä sitä, ettei totuus olisi enää tavoittelemisen arvoinen. Mutta kun se vie liikaa aikaa ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Ei kovin dynaamista, joten tyytykäämme mielikuviin.
Dynaamisten mielikuvien Suomessa työnjako on heittänyt häränpyllyä. Toimittajat leikkivät tutkijaa ja tutkijat toimittajaa. Toimittajat nostavat – kuten pitääkin – innokkaasti esiin yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia. He eivät kuitenkaan malta pysähtyä tähän, vaan ottavat asiassa myös tutkijan roolin. Valitettavasti vain media elää ajanhermolla. Uutinen on tuore vain hetken, siksi vastaukset (ja syntipukit) on saatava tässä ja nyt. Lisäksi toimittajat ovat sellaisen heimon edustajia, joka tietää paljosta vähän. Ihanan dynaamista, joskaan ei paras lähtökohta tutkijana toimimiselle.
Dynaamisuus ja mielikuvat ovat vieneet myös tiedemaailman, tuon wanhan kunnon sammaloituneen kiven mukanaan. Tärkeätä ei ole enää se mitä osataan ja mihin ollaan menossa. Kaikki on hyvin, kunhan liike ei pysähdy ja näytetään hyvältä. Dynaamisuuden, toisin sanoen malttamattomuuden, eturintamassa marssii tieteemme ylin asiantuntija ja rahoittaja Suomen Akatemia. Rahoitusta hakevilta tutkijoilta se edellyttää selvitystä mahdollisista tutkimustuloksista. Tarkemmin sanoen uutta etsivän pitäisi osata arvioida jo rahoitusta hakiessaan:
- tutkimuksen odotettu tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus
- mahdollisuus tieteellisiin läpimurtoihin ja tutkimuksen ja tieteen uusiutumiskyvyn lisäämiseen
- tutkimustulosten sovellettavuus ja hyödyntämismahdollisuudet
- tutkimustulosten julkaiseminen ja tunnetuksi tekeminen mahdollisille hyödyntäjille, tiedeyhteisölle ja yleisölle
O tempora! O mores!
Tämä oli hyvä puheenvuoro.
VastaaPoistaTiedemaailman olisi syytä pysähtyä, samoin median miettimään tehtävänsä alkuperäistä merkitystä. Media, tuo vallan vahtikoirakin voi sairastua ylivaltaan ja tiede tavoitella vain lukumäärältään runsaita 0-tutkimuksia. Olet oikeassa. Tarttis tehdä jotakin. Aika näyttää mikä on ylipäätänsä kestävää ja merkityksellistä.