Paikan henkeä etsimässä

Sturmgeschütz III Rakuunamäellä vahdissa

Paikan henki eli pyhyyden oivallus
Paikan henkeä kuvaa hyvin eteläkarjalainen sanonta ”Ei mikkää oo mittää, jossei mittää minnää piä”. Tähän kiteytyy ajatus paikan hengen henkilökohtaisuudesta: Paikka saa tietyt arvot ja merkitykset siitä, miten ihminen sen kokee. Paikkaa täytyy pitää jonain, jotta se voi saada hengen. Samasta asiasta kertoo myös se, että on usein vaikea todistaa paikalla olevan henki, jonka muutkin pystyvät aistimaan - tai aistimaan samanlaisena.

Paikalle muodostuu tai on muodostumatta henki. Paikan henki muodostuu siitä, että ihminen samaistuu paikkaan, välittää siitä, kokee sen. Ihminen muodostaa paikalle hengen, joka perustuu hänen mielikuviinsa, tietoihinsa, tunteisiinsa ja kokemuksiinsa.

Joillekin tunnetuille paikoille muodostuu imagoksi tietynlainen paikan henki, joka voidaan tuntea kollektiivisesti ja josta voidaan kertoa kuin yhdellä suulla. Kuitenkin jokainen kokee paikan omalla tavallaan. Välinpitämätön ei henkeä aisti.

Jo se, että tiettyjen paikkojen yhteydessä puhutaan paikan hengestä, osoittaa kyseessä olevan merkityksellinen paikka ja tärkeä ympäristö. Kun ihminen tai ihmiset antavat paikalle hengen, ovat he myös mitä luultavimmin valmiita tarvittaessa puolustamaan paikkaa ja säilyttämään hengen.

Mieleeni palaa muutaman kuukauden takainen seminaaripäivä, jolloin professori Jukka Kemppinen piti luennon paikan hengestä, sanojensa mukaan paikan pyhyyden oivaltamisesta. Luennon jälkeen lähdimme joukolla etsimään paikan henkeä Rakuunamäeltä ja Konnunsuolta.

Mielestäni onnistuimme päivän aikana löytämään hengen sekä kollektiivisesti että jokainen omalla persoonallisella tavallaan.

Seminaaripäivä: paikan henkeä etsimässä
Meitä oli tuolloin Rakuunamäellä seminaarissa joukko maakuntamme erityispiirteistä ja rakennetusta ympäristöstä kiinnostuneita ihmisiä. Seminaariosuuden jälkeen osallistuimme ohjelmaan kuuluville opastetuille retkille.

Tämä blogikirjoitus käsittelee Rakuunamäen osuutta, vaikka Konnunsuo oli erittäin vaikuttava kokemus. Sen hengen kuvaaminen on kuitenkin toinen tarina kokonaan.


Kukat kylpevät syysauringossa Sotilaskodin seinustalla

Seminaariosuuden pitopaikkana oli Lappeenrannan Rakuunamäen Sotilaskoti, jonka ränsistynyt ulkoasu ja heikko kunto kiinnittivät osallistujajoukon huomion kiertokäyntimme aikana. Päätimme yhdessä tuumin, että asiasta pitää kirjoittaa rakennuksen omistavalle Senaatti-kiinteistöille kirjelmä, jolla osoitamme huolemme siitä, millaisessa kunnossa Sotilaskoti on.

Rakuunamäen ja Sotilaskodin puolesta puhuttiin useita huolen ja lämpimien tunteiden värittämiä puheenvuoroja. Paikkaa haluttiin puolustaa ja sen arvo säilyttää; paikan hengen koettiin olevan uhattuna.

Rakuunamäen miljöö kaikkineen on viehättävä, mutta Sotilaskoti on ajan ja säiden runtelema. Se ei sellaisenaan ole miljööseen kelvollinen. Sotilaskoti on historiallinen paikka, eikä sen arvolle sovi esittäytyä heikossa kunnossa. Sotilaskoti täytyy ehdottomasti kunnostaa aivan lähitulevaisuudessa. Nämä olivat tuntomme ja ne halusimme välittää eteenpäin.

Yhtenä seminaarin järjestäjänä otin vastuulleni kirjelmän kirjoittamisen kaikkien osallistujien puolesta. Toivoimme kirjelmässämme Senaatti-kiinteistöjen ottavan vakavaan harkintaansa Sotilaskodin kiinteistön kunnostamisen mahdollisimman pian.


Sotilaskoti syksyllä 2009

Sotilaskodin kohtalo
Tämän tapahtumaketjun seurauksena - ja ansiosta – posti toi pari viikkoa sitten kirjeen Senaatti-kiinteistöjen johtajalta. Kirjeessä kiitetään siitä, että osoitimme huolemme vanhan ja arvokkaan Rakuunamäen Sotilaskodin huonosta kunnosta. Rakennuksen kunto on myös heidän huolenaiheensa. Suojellun rakennuksen korjaustyö tulee olemaan vaativa, joten ennen korjausta on tehtävä kattavat suunnittelu- ja selvitystyöt. Kirjeessä kuitenkin todetaan, että prosessi on jo käynnissä, sillä selvityksiä tehdään parhaillaan.

Jäämme odottamaan jatkoa. Paikan henki oli läsnä Rakuunamäellä hyvin vahvasti tuona aurinkoisena kevätpäivänä, joten saavat olla Senaatti-kiinteistöissä varmoja, että tämä viisikymmenpäinen seminaarijoukko seuraa tarkasti, kuinka heille tärkeää ympäristöä kohdellaan.

Tanja Karppinen
tanja.karppinen(@)lut.fi