Harmaantunut laiha mies, joka on pukeutunut nuhruisiin farkkuihin, mustaan poolopaitaan ja kuluneisiin lenkkareihin. Näillä ansioilla ei yleensä pääse amerikkalaisen julkisuusmyllyn keskiöön, jossa pärjäävät vain kauniit ja rohkeat.
Mutta yksi mies saa aina halutessaan media-aikaa. Apple-yhtiön pääjohtaja Steve Jobs näyttää 60-luvun radikaalilta, joka on eksynyt 2000-luvun globaaliin maailmaan. Mutta rähjäisen kuvan taakse piiloutuu post-modernin ajan ehkä johtava innovaattori. Steve Jobsia on kuvattu intohimoiseksi perfektionistiksi, jonka alaisuudessa on vaikea tehdä työtä. Hän on saanut kerran potkut Applesta, mutta palannut yritysjärjestelyjen jälkeen yhtiöön ja ottanut jälleen oman paikkansa kyseenalaistamattomana johtajana. Hän on itsekeskeinen ja yksinäinen sielu, joka kulkee sovinnaisuuden ja sopimattomuuden harmaassa välimaastossa.
Steve Jobs on antanut kasvot 2000-luvun innovaatioille. Kuluttajat eivät ole enää kiinnostuneita laitteiden teknisistä yksityiskohdista, vaan kokonaisuudesta, jossa korkeaan teknologiseen laatuun yhdistyvät esteettinen muotoilu ja käyttäjämukavuus. Apple on vienyt tätä innovaatiokonseptia vielä askeleen eteenpäin antamalla tuotteilleen myös hengen, tai kuten Steve Jobs asian ilmaisee, ”jokaisen IPodin sisällä on kuuntelijan oma sielu”.
Steve Jobs osaa asiansa. Applen tuotelanseerausta odotetaan kuukausia ja yhtiön uutta ihmettä odotetaan kuin pyrstötähteä taivaalle. Pettymyksiäkin on, mutta yllättävästi Apple pystyy tuomaan markkinoille hämmästyttäviä innovaatioita vuodesta toiseen. Nytkin uusi IPad-laite oli sensaatio, jota myytiin ensimmäisen kuuden päivän aikana yli 600.000 kappaletta.
Voidaanko Steve Jobsin innovaatiomalli matkia? Varmaan voidaan, mutta ehkä huomio pitäisi keskittää ilmiöön itseensä. Teknologian täyttämässä maailmassa kilpailua ei enää voiteta paremmalla teknologialla, vaan teknologian ja kulttuurin välisten suhteiden ymmärtämisellä. Menestyvään innovaatioon tarvitaan puolestaan monialaisia osaajia, jotka tuntevat asiakkaiden elämäntavat ja pystyvät tulkitsemaan niitä teknologian kielellä.
Suomessa innovaatiot on asetettu kansallisen kilpailukyvyn alttarille. NOKIA oli pitkään suomalaisen innovatiivisuuden kruununjalokivi. Nyt Apple on osoittanut, että ehkä NOKIA sittenkin on liian insinöörivetoinen yritys, josta ei löydy riittävää kulttuurista syvyyttä kilpailukykyisten tuotteiden valmistamiseen.
Sama ongelma periytyy myös korkeimpaan teknilliseen opetukseen ja tutkimukseen. Aalto-yliopisto perustettiin edistämään suomalaista innovatiivisuutta ja tekniikan, talouden ja muotoilun yhdistämisellä ehkä onnistutaan kouluttamaan uusia Steve Jobsin kaltaisia neroja. LUT on Aaltoa selvästi pienempi, mutta Lappeenrannassa on pitempi perinne talouden ja teknologian yhdistämisestä. Applen menestys osoittaa, ettei muotoilu ole post-modernissa maailmassa vain turha kyytipoika, vaan ehkä juuri se ratkaiseva osa kokonaisuutta.
Voisiko Steve Jobs olla suomalainen? Suomen historia tuntee muutaman suuren innovaattorin, joista Artturi I. Virtanen oli luonteeltaan ehkä lähimpänä amerikkalaista kollegaansa. Myös Vilho Väisälä oli kummallinen professori, joka onnistui luomaan radiosondin, josta tuli globaali innovaatio. Suomalainen kulttuuri ei kuitenkaan arvosta erilaisuutta ja keskitien reunaa kulkevia kummallisuuksia. Suomalaiset ottavat riskejä, mutta liian harvoin ja silloinkin yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena. Steve Jobsin mukaan kuolema on ihmiskunnan paras innovaatio, sillä se asettaa ehdottoman deadlinen meille jokaiselle. Jos aiot tehdä innovaation, turha odottaa huomista. Se voi olla jo liian myöhäistä.
Kalle Michelsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti