Kesänviettoni perinteisiin kuuluu joka vuosi käydä Torniojokilaaksossa Kukkolankoskella syömässä varrassiikaa tai tikkusiikaa, kuten lapseni ovat tuota herkkua nimittävät. Heille kesämatka ilman tikkusiikaa ei tunnu miltään.
Tornionjoki eli Väylä on hyvin tärkeä osa paikallista kulttuuria ja sen arvo tunnustetaan kiistattomasti. Kukkolankoskea mainostetaan matkailijoille nykyisyyden ja elävän historian tiivistymänä. Tornionjoessa valtakunnan raja kulkee joen keskellä. Rajaan tai sen ylittämiseen ei Peräpohjolassa liity minkäänlaista dramatiikkaa, ja väkeä koskenpartaalla näyttää riittävän molemmin puolin. Aina silloin tällöin rohkeimmat laskevat koskea myös kumiveneellä. Tänä kesänä mediassa sai runsaasti huomiota ”Jokinainen”, 20 000 muovipullosta rakennettu lautta, jolla ryhmä taiteilijoita seilasi Muonion- ja Tornionjokea alas noin 400 kilometriä.
Kukkolassa on molemmilla rannoilla matkailijoille tarkoitettuja palveluja. Ravintolapalvelujen lisäksi löytyy majoitusta, erilaisia jokeen liittyviä aktiviteetteja, kuten kalastusta sekä ostosmahdollisuuksia. Suomen puolella on pieni ravintola, jäätelökioski sekä muutamia aittoja joissa myydään matkamuistoja. Monet tulevat myös seuraamaan kalastajia, jotka perinteisin menetelmin lippoavat koskesta siikaa. Sitä samaista siikaa, jota ravintolassa sitten eri muodoissa nautitaan. Kalastuksen lisäksi vahvimmin paikan historiaan liittyy hopeaseppä Smedsin myymälä. Seppä itse työskentelee usein aitan nurkassa ja työskentelyn lomassa hän kertoo kiinnostuneille miten keskeinen osa paikan historiaa hopea ja hänen tekemänsä tuotteet edelleenkin ovat.
Joka vuosi Kukkolankosken kuohuja katsellessani ja kuunnellessani mietin myös Vuoksea, sillä paikkoihin liittyy hyvin paljon samankaltaisuutta. Molemmilla joilla on pitkä ja merkittävä historia, ja jo nimeäminen kertoo näiden jokien tärkeästä merkityksestä paikallisille ihmisille. Tornionjoki on Väylä, Vuoksi on aina Vuoksi, ei joki. Valtakunnan rajakin on elävästi läsnä molemmissa paikoissa, joskin vähän eri tavalla. Kukkolankoskella rajan ylitystä tuskin huomaa, mutta Vuoksella rajavyöhykkeelle ei ole menemistä ilman lupaa. Raja myös katkaisee Vuoksen kahtia, kun taas Torniojoessa valtakunnan raja kulkee joen keskikohtaa.
Historia ja paikallinen kulttuuri ovat myös läsnä hieman eri tavoin. Kukkolankoskella ja Torniojokilaaksossa yleensäkin korostetaan Väylän merkitystä tavallisille ihmisille. Imatralla puolestaan joen paikallinen merkitys ei oikeastaan näy, vaan esille on nostettu joen loistonpäiviä, ulkomaisen ja kotimaisen yläluokan vierailuja. Joskus vaikuttaa vähän siltä, ettei paikallisuuteen oikein uskalleta luottaa. Vuoksen matkailua on viimeisten vuosien aikana pyritty kehittämään ja elävän historian tuntu on pikku hiljaa tullut yhä lähemmäksi. Työtä on kuitenkin vielä paljon tehtävänä, sillä Vuokseen liittyy niin monia tarinoita, niin monia kokemuksia ja niin monia tasoja.
Olisi hienoa, jos joen merkitys paikallisille ihmisille nostettaisiin kehittämistyössä keskeiseksi. Aina ei tarvitse osoittaa kuinka ”hienoa” historia onkaan ollut, vaan tärkeätä on myös se mitä Vuoksi on ennen ja tänä päivänä merkinnyt meille tavallisille ihmisille. Suomen matkailuhistoriassa Vuoksi hakee vertaistaan, mutta arkikokemuksiakaan ei kannata väheksyä. On totta, että voimalaitosrakentaminen on katkaissut Vuoksen kalastusperinteen, mutta silti haluaisin lähitulevaisuudessa lukea Vuoksea esittelevältä sivustolta ”Vuoksen partaalta voi ihailla elävää imatralaista kalastusperinnettä” tai että mottona ylipäätään olisi samanlainen lause, joka Torniojokilaakson meänkielellä sanottuna kuuluu ”Meän arki on teän fästi”!
Kristiina Korjonen-Kuusipuro
korjonen@lut.fi
Teksti on julkaistu myös Uutisvuoksen kolumnina 2.9.2010
Kiitos kolumnista. Imatralla on kuitenkin valitettavaa, että SYKE:n valmistelema
VastaaPoistakaupunkipuistohanke hylättiin pitkälti mm.Fortumin ja Tornatorin antaman palautteen ja Saimaanselän kaavoituksen vuoksi. Myös uusi Vuoksen yleissuunnitelma on melko kaupallisista lähtökohdista laadittu. Imatralle olisi ollut hyvä saada riittävä status eli kaupunkipuisto kuten Kolin nähtävyydestä tehtiin kansallispuisto. Imatran kaupungille valmistui konsulttityönä Kruununpuiston kehittämissuunnitelma. Noin 4,2 miljoonan euron hankkeessa keskeisimpänä tuntuu olevan näkymän avaaminen Imatran uomaan eli puiden kaato koko kosken pituudelta. Toivottavasti Vuoksea ei kehitetä Imatralla vain siltaturismin ja vaijeriliu´un ehdoilla.