Suomessa lähes kaikki energia tuotetaan suurissa voimalaitoksissa. Tämä on ollut osaltaan myötävaikuttamassa nykyiseen tilanteeseen, jossa energiantuotanto on paitsi spatiaalisesti myös psykologisesti etäistä valtaosalle kuluttajista. Eteisen lamppu syttyy katkaisijaa painamalla. Uutistenlukija kertoo päivän tapahtumat ilman, että sohvalta tarvitsee nousta. Ajastettu sauna on valmiiksi kuumana, kun lokakuiset jalkapalloharjoitukset loppuvat. Harva kuitenkaan osaa tarkasti eritellä miten omaan kotiin tuleva sähkö on tuotettu tai paljonko sitä kuluu kodin eri toiminnoissa.
Keskitetty tuotantojärjestelmä nojautuu pääasiassa historiaan ja vakiintuneisiin käytäntöihin. Suomeen tuotiin – ja tuodaan edelleen – valtavat määrät energiaa. Historian saatossa energian tuotanto ja jakelu on ajautunut suurten, pääosin valtiojohtoisten, yritysten käsiin. 1900-luvun keskeisimmät energiaraaka-aineet ovat varsin luonnollisista syistä vauhdittaneet keskitetyn mallin syntymistä. Kivihiili, öljy ja maakaasu on ollut monessa suhteessa järkevintä muuttaa energiaksi suurissa ja tehokkaissa voimalaitoksissa. Uraanista puhumattakaan. Puujohdannaiset energiaraaka-aineet ovat Suomessa siinä mielessä poikkeus, että niillä on suuri merkitys sekä keskitetyssä että hajautetussa energiantuotannossa.
Ilmastonmuutokseen reagoiminen uusiutuvalla energiantuotannolla avaa mahdollisuuden suureen muutokseen. Tuuli- ja aurinkoenergian pienvoimalat sijoittuvat hintaluokkaan, jossa ei tarvita valtion rahoitusta tai miljoonien lainaa. Vähän käytetyn henkilöauton hinnalla saa oman aurinkosähkövoimalan, joka kykenee kattamaan karkeasti viidenneksen omakotitalon vuosittaisesta sähkönkulutuksesta. Jokaisella henkilöautoinvestointiin kykenevällä ihmisellä on siis mahdollisuus investoida omaan pienenergiantuotantoon. Tärkeässä osassa hajautetun tuotannon murroksessa on uusiutuvien energialähteiden poikkeava luonne. Aurinko, tuuli tai maalämpö eivät ole varastoitavia raaka-aineita, eivätkä ne aiheuta ihmisille haitallisia hiukkaspäästöjä. Ne ovat puhtaita ja kaikkialla läsnä. Tästä syystä uusiutuvan energian pienvoimalat voivat luontevasti integroitua osaksi ihmisten päivittäisiä elinympäristöjä.
Aurinkopaneelien teknologinen kehitys on mennyt viime vuosina huimaa vauhtia eteenpäin. Hinnat ovat laskeneet samalla kun hyötysuhde on hiljalleen hivuttautunut parempaan suuntaan. Aurinkopaneelien etuna on, että ne ovat todella toimintavarmoja, eivätkä ne tarvitse juurikaan huoltoa. Pienet huoltotoimenpiteet liittyvät lähinnä puhdistamiseen. Toiminta on automatisoitua ja paneelit kestävät käytössä jopa 30 vuotta. Tämä tarkoittaa paneeleihin investoineen kotitalouden kannalta sitä, että viidennes kodin sähköstä tulee kolmen vuosikymmenen ajan omalta katolta energialla, joka on paitsi puhdasta myös riippumatonta sähkön yleisestä hintakehityksestä.
Ilmastonmuutos vaatii yhteiskunnalta kokonaisvaltaisia toimia. Olemme hitaassa rakenteellisessa murroksessa kohti kestävämpää tapaa elää ja tuottaa energiaa. Kysymys ei ole kuitenkaan vain energiantuotannon muuttamisesta. Meillä kaikilla on vastuu siitä, että mitä, miten ja kuinka paljon kulutamme. Nämä kaksi lankaa yhdistämällä pääsemme tärkeään kysymykseen: voisiko ihmisiä lähelle sijoittuva pienenergiantuotanto yhdistettynä älykkäisiin tuotantoa ja kulutusta mittaaviin laitteisiin johtaa tiedostavampaan energia-asenteeseen ja muuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymistä kestävämpään suuntaan? Jos ihmisiä lähelle sijoittuvalla energian pientuotannolla on ilmastonmuutoksen kannalta positiivisia kuluttajaan kohdistuvia vaikutuksia, valtiovallan on syytä miettiä tarkasti uusiutuvan energian tuen laajentamista Saksan mallin mukaisesti myös pientuotannon piiriin.
Iiro Grönberg
iiro.gronberg(a)helsinki.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti