Kaikki virtaa

”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan”, totesi aikoinaan antiikin filosofi Herakleitos. Hän ajatteli, että pysyväisyys on vain näennäinen harha, sillä muutosta tapahtuu koko ajan ja kaikkialla. Työskennellessäni Etelä-Karjala-instituutin rakennemuutosprojektissa viime vuoden ja osan tätä vuotta ajattelin tätä Herakleitoksen lausahdusta usein. Rakennemuutoksesta on tullut pelottava sana. Valtio nimeää vuosittain erityisiä ”äkillisen rakennemuutoksen” alueita, joka tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Ensimmäinen, nimetyn alueen kannalta hyvä asia on se, että tämä status oikeuttaa valtion lisätukiin. Toinen, imagollisesti ja henkisesti huono asia on se, että äkillisen rakennemuutoksen alueita pidetään joko puhjenneina tai piilevinä kriisialueina.

Rakennemuutos ja kriisi ovatkin rakennemuutoskeskustelussa kietoutuneet yhteen. Seuratessa eteläkarjalaista rakennemuutoskeskustelua, jonka keskiössä on muuttuva metsäteollisuus, en ole kuitenkaan voinut olla pohtimatta, maksimoidaanko keskustelussa kurjuutta tarpeettomasti. Toki rakennemuutoksella, joka näyttäytyy pahimmillaan irtisanomisina ja supistuksina, on äärimmäisen ikäviä vaikutuksia, joihin on syytä kiinnittää huomiota ja ennen kaikkea tarjota tukea. On tärkeää lieventää rakennemuutoksen synkimpiä vaikutuksia, mutta voidaanko niitä kokonaan välttää? Miten? Miten muutoksen tapahtumista voidaan estää muuten kuin keinotekoisella hengittämisellä? Kuinka paljon ylipäätään muutosta (tässä tapauksessa metsäteollisuuden muutosta) on tarpeellista ylipäätään estää, hidastaa tai peruuttaa? Muutoksen vastustaminen on helppoa, mutta vaikeaa sen sijaan on keksiä muutokselle vaihtoehtoja.

Onko rakennemuutos sitten pelottava kriisi, vaiko vain osa jatkuvaa muutosta, jossa kaikki virtaa? Suomessa on jo vuosikausia tehty siirtymää, jossa teollisuuden työpaikkojen suhteellinen osuus pienenee palvelualan työpaikkojen suhteellisen määrän kasvaessa. Metsäteollisuutta tarkastellessa sen rakenteet ovat ”virranneet” jo kauan: monet tehtaat ovat aloittaneet paikallisina pienyrityksinä, jonka jälkeen ne ovat yhdistyneet synnyttäen yhä isompia konserneja ja lopulta nämä konsernit ovat kansainvälistyneet siinä mittakaavassa, että alkujaan paikallisen pikkutehtaan toimintakenttänä on nyt koko maailma.

Sinänsä ei siis pitäisi olla kovin yllättävää, että monia edeltäviä muutoksia seuraavat uudet muutokset. Kaikki muutokset eivät toki ole yhtä miellyttäviä kuin toiset, mutta jokaisesta muutoksesta voi löytää jotakin positiivista. Etelä-Karjalan kannalta positiivista rakennemuutoksessa on se, että se on nostanut esiin uutta osaamista esimerkiksi uusiutuvan energiantuotannon saralta. Tätä osaamista on löytynyt sekä olemassa olevan metsäteollisuusosaamisen sisältä että sen ulkopuolelta. Rakennemuutos on myös opettanut, että vaikka ennakointi on myöhäistä siinä vaiheessa kun tämän päivän muutokset jo tapahtuvat, koskaan ei ole liian aikaista alkaa valmistautumaan seuraavaan muutokseen. Herakleitos opetti myös, että virta johon astumme, ei ole koskaan kahta kertaa samanlainen. Toivon rakennemuutoksen virran tuovan Etelä-Karjalalle lisää hyviä asioita vuonna 2011.

Vapaus, Veljeys, Tasa-arvo!

Kävin alkuviikosta Joensuussa kuulemassa vanhempien tieteenharjoittajien ja kansainvälisten tiedelehtien toimittajien ajatuksia julkaisemisesta englanninkielellä. Seminaari-istunto oli antoisa ja opettavainen, mutta päällimmäisenä mieleeni jäivät kuitenkin Itä-Suomen yliopiston turhautuneet humanistit ja yhteiskuntatieteilijät, jotka osoittivat mieltä parhaillaan käynnissä olevaa yliopistouudistusta vastaan. Jo edesmenneestä Joensuun yliopistosta valmistuneena historioitsijana tunsin sympatiaa ja myötätuntoa ihmistieteiden parissa työskenteleviä kollegoitani kohtaan. Ajanhenki, se kuuluisa Zeitgeist, kun ei näytä tällä hetkellä olevan sellaisten tieteenalojen puolella, jotka tuottavat nykyajan aikakäsitystä hitaammassa tahdissa vaikeasti mitattavaa henkistä pääomaa.

Mielenosoitukset ovat, ainakin toistaiseksi, karttaneet Etelä-Karjalaa. LUT on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että sen edustamat tieteenalat nauttivat valtaa pitävien ja rahakirstua vartioivien luottamusta yli valtiorajojen. Tekniikan ja talouden ammattilaiset Skinnarilassa synnyttävät tietoa, josta monet ovat valmiit maksamaan. Toki on hyvä muistaa, että teknillis-taloudellinen tutkimus on kallista; tutkimusinfrastruktuurin rakentaminen, ylläpitäminen ja hyödyntäminen tutkimustoiminnassa eivät ole mitään halpaa hupia.

Vaikka LUT on onnistunut pienehkönä ja ketteränä organisaationa välttämään yliopistouudistuksen ensivaiheen pahimmat karikot, yleisessä kehityksessä on havaittavissa piirteitä, joista olisi hyvä olla huolestunut myös Skinnarilan kampuksella. Yksi suurimmista uhkista on suomalaisen yliopistolaitoksen homogenisoituminen. Vaikka Itä-Suomen yliopiston kaltaisen monitieteisen yliopiston sisällä voidaankin puhua tieteenalojen eriytymisestä, kansallisessa mittakaavassa olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa yliopistomme muistuttavat toimintatavoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan entistä enemmän toisiaan. Pahimmassa tapauksessa voimme puhua kymmenen vuoden päästä suomalaisesta yliopistolaitoksesta nimellä Finland School of Technology and Business Studies.

Aidosti monitieteisen, erikoistuneen ja vapaan yliopistolaitoksen luominen Suomeen edellyttää mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valtiovallan tulisi muuttaa toimintakäytäntöjään, jossa verovaroja syydetään jo valmiiksi vahvoihin ja kilpailukykyisiin yksiköihin, puhutaanpa sitten yrityksistä tai yliopistoista. Yksi mahdollinen kehityskulku voisi olla sellainen, jossa yksityinen sektori ottaa suurempaa vastuuta teknillis-taloudellisten yliopistojen rahoittamisesta, ja valtiovallan tehtävänä puolestaan olisi taata riittävät resurssit paitsioon jääville humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille, jonka piirissä harjoitettava tutkimus ja opetus on huomattavasti ”kovia” tieteenaloja halvempaa.

Mikko Kohvakka
Projektitutkija
Etelä-Karjala-instituutti, LUT.

Hovin Hengen joulubrunssi runoillan merkeissä 13.12. klo 18

Hovin Hengen luento- ja keskusteluilta

Maanantaina 13.12. klo 18 Skinnarilan Hovissa (Skinnarilankatu 36) järjestetään kaikille kiinnostuneille avoin ja maksuton Hovin Hengen joulubrunssi, jonka aiheena ovat runot ja runous. Alustajana ja runonlausujana paikalla on kirjailija Eija-Hilkka Anttila. Kuulijat saavat ottaa mukaan omia runojansa, joko itse kirjoittamiaan tai jonkun muun kirjoittamia. Runonsa voi lukea itse, tai ne voi antaa luettavaksi Eija-Hilkka Anttilalle.

Tervetuloa!

Lisätietoja: http://www.lut.fi/fi/eki/news/2010/sivut/news08122010.aspx

"Imatralaisuutta kantamassa" -julkaisu perehtyy Imatran historiaan ja imatralaisuuteen

Kanta-Imatra Seura on julkaissut uuden Imatraa ja imatralaisuutta käsittelevän kirjan. Kirjan on toimittanut tutkija Virpi Kaisto Etelä-Karjala-instituutista Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Julkaisuun on koottu kirjoituksia Kanta-Imatra Seuran ja Imatran historiasta sekä Imatralla pitkään asuneista tai vaikuttaneista henkilöistä.

Lisätietoja: http://www.lut.fi/fi/eki/news/2010/sivut/news07122010.aspx