Tuulivoimakeskustelun déjà vu

Tuulivoimakeskusteluissa toistuvat usein samat argumentit: tuulivoimarakentaminen on verovarojen tuhlausta, energian tuotto on tehotonta, voitot menevät ulkomaisille sijoittajille, tuulivoimatuotanto häiritsee asutusta, melu häiritsee, välke häiritsee, yövalot häiritsevät. Joku sanoo, että tuulivoima on ympäristöystävällistä energiantuotantoa ja sellaisenaan hyväksyttävää, mutta tätä seuraa usein se kuuluisa ”mutta”. Tuulivoimakeskusteluja lukiessani minulle tuleekin usein déjà vu. Ihan kuin olisin tämän lukenut jossakin ennenkin. Sama tunne tuli myös Yle Etelä-Karjalan verkkosivuilla 25.3.2013 avatusta ”Mikä mättää tuulivoimassa” -keskustelusta. Aihe näyttää kiinnostavan, sillä keskustelu onnistui keräämään runsaasti kommentteja. Tämä jo kertoo siitä, että ihmisillä on tarve kertoa mielipiteensä tuulivoimasta. Mutta miksi keskustelu silti toistaa samoja ongelmia nettikeskustelusta toiseen?

Olisiko jonkun tehtävä jotakin asioiden muuttamiseksi, epäkohtien korjaamiseksi? Ensin olisi kai ymmärrettävä, mistä ongelmasta nyt puhutaan. Keskustelu näyttää voimakkaasti jakautuneelta ja ihmiset ryhmittyneeltä joko tuulivoiman vastustajiin tai kannattajiin. Näistä ääripäistä on vaikea rakentaa yhteisymmärrystä.
Pitäisikö kansalaisten siis opiskella uutta tuulivoimatietoa, perehtyä fysiikkaan ja liiketalouden teorioihin? Ei sentään. Tai saa perehtyä, mutta ei ole pakko. Keskustelijat kyllä vaikuttavat jo aiheeseen perehtyneiltä. Kansalaisten ja kuntalaisten pitää voida luottaa saamaansa tietoon, ja ennen muuta tietää, mistä luotettavaa tietoa tarvittaessa saa.

Pitäisikö tuulivoimayritysten tai viranomaisten muuttaa toimintatapojaan? Tämä on jo monimutkaisempi kysymys, mutta lähtökohtaisesti toimintamallit ovat olemassa.  Projektien läpiviemistä ohjaa lainsäädäntö ja sitä valvovat viranomaiset. Yrityksillä on omat strategiansa viestinnän toteutuksessa. Joku yrityksistä ja joku projekteista onnistuu aina toista paremmin.

Pitäisikö median tehdä erilaisia juttuja? Tiedonvälityksen pitäisi kai nähdä todellisuus ja kertoa siitä. Onko meillä syytä epäillä muuta? Ei. Näkökulman valinta on sallittua ja sen huomaaminen kuuluu aikuisen mediankäyttötaitoihin.

Yhden avainryhmän osaan sentään nimetä tuulivoimakeskustelun uudistajana. Tällä ammattiryhmällä on vielä paljon tehtävää: olisi ymmärrettävä ihmisen kykyä hahmottaa tuulivoiman hyötykäyttöä, mikä hyväksyntään vaikuttaa, hyväksytäänkö Suomessa tuulivoimatuotantoa ylipäätään millekään sijoituspaikalle, voidaanko ympäristövaikutuksia sietää, miksi. Tämän nimenomaisen avainryhmän pitää osata tulkita juuri suomalaisia, sillä ympäristö liittyy aina tarkasteltavaan ihmiseen, joka määrittää ympäristölleen merkityksen. Ymmärrys pitäisi osata kirjoittaa ja kertoa niin, että kaikki tuulivoimatoimijat* saavat uutta tietoa, uusia ajatuksia ja ideoita vuorovaikutuksen kehittämiseksi tai arvioinnin työkaluiksi päätöksentekovaiheisiin silloin, kun päätetään kannattaako tuulivoimaa rakentaa. Tarkoitan tällä avainryhmällä meitä kaikkia tuulivoimatutkijoita. Ilmoittaudun mukaan urakkaan!

Sari Janhunen

* Tarkoitan toimijalla asukkaita, maanomistajia, tuulivoimayhtiöitä, viranomaisia, tiedotusvälineitä, järjestöjä ja kaikkia tuulivoimahankkeeseen osallistuvia osapuolia. 

Arjen energia

Energia voidaan määritellä erilaisten abstraktioiden avulla. Energiaa kuvaavat esimerkiksi kaavat E= mc2 tai E= T+V+U. Kuudesluokkalaisen tyttäreni fysiikan kirjassa kirjoitetaan energiasta seuraavasti:

”Energiaksi kutsutaan kaikkea sellaista, joka ei vie tilaa, mutta joka voidaan kuitenkin havaita. Energian muodoiksi lasketaan esimerkiksi valo, ääni, lämpö ja liike. Energiaa tulee maapallolle koko ajan Auringosta, se viipyy täällä aikansa ja häipyy sitten lämpönä avaruuteen. Energiaa ei voidakaan hävittää, ainoastaan sen muotoa voidaan muuttaa. Aineet kiertävät jatkuvasti maapallolla, mutta energia vain virtaa sen kautta. Eliöiden kannalta Auringon säteilyn tärkeimmät energiamuodot ovat lämpö ja valo.”

Aikanaan antropologi Leslie White piti energian käytön määrän osoituksena yhteisöjen kehittyneisyyden asteesta: evoluutiossa pidemmällä olevat yhteisöt hyödynsivät enemmän energiaa kuin vähemmän kehittyneemmät yhteisöt. Kulttuurievolutionistiset näkemykset ovat jääneet jo taakse, mutta energiakysymykset kiinnostavat myös antropologeja yhä. Tästä osoituksena on uutukainen Cultures of Energy -teos. Sen toimittajat Strauss, Rupp ja Lowe ovat sitä mieltä, että käsityksemme energiasta muovaavat energian käyttöä ja energian käyttö puolestaan muovaa kulttuurisia käsityksiämme. Ihmiset tiedostavat energian läsnäolon silloin, kun he käyttävät sitä omien päämääriensä saavuttamiseen.

Energia ympäröi meitä kaikkialla, mutta se on varsin huomaamatonta. Energia on myös jotakin sellaista, jota pidämme itsestäänselvyytenä. Aika-ajoin se muistuttaa meitä olemassaolostaan vaikkapa sähkölaskun tai lämpimän veden muodossa. Aivan erityisesti energian huomaa silloin, kun sitä ei ole. Tyypillisin tällainen hetki lienee sähkökatkos.

Mitä kaikkea energia omassa elämässämme tarkoittaa?

Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa puhutaan tulevaisuuden energiaratkaisuista: Olkiluodon rakenteilla oleva reaktori myöhästyy, uusiutuvien energioiden määrää tulisi lisätä ja energian omavaraisuusastetta kasvattaa. Omassa arjessamme mietimme mistä saisimme lämmitysenergiaa ja millä hinnalla. Tulevaisuuden energiaratkaisujen vaikutus voi olla suurempi kuin osaamme vielä ajatella. On kiinnostavaa seurata mitä tapahtuu, jos kansalaiset yksi toisensa jälkeen ryhtyvätkin energian tuottajiksi sen sijaan, että olisivat vain energian kuluttajia.

Miten Sinä kuvaisit energiaa ja sen merkitystä omassa arjessasi? Valokuvaa ja/tai kirjaa ylös oma ajatuksesi energiasta ja lähetä ne minulle osoitteeseen korjonen(ät)lut.fi.

Kristiina Korjonen-Kuusipuro

PS. New Yorkin asukkaiden energiakäsityksiä tutkinut kulttuuriantropologi Stephanie Rupp kirjoittaa energian kaavan olevan seuraava: E= ∫ (agency + currency) x (magic + faith) x (science + society).