Kuvassa on yksi lempimaisemistani Oulun edustalla
sijaitsevan Hailuodon Marjaniemestä. Minulla on tapana käydä siellä kesäisin katselemassa
horisonttia ja kuuntelemassa aaltojen pauhua. Mielestäni maisema on kaunis
juuri tuollaisenaan. Tiedän, että monet ovat eri mieltä. Närää aiheuttavat
nimenomaan nuo valkoiset häkkyrät – tuulivoimalat. Myös Etelä-Karjalaan on
tulossa tuulivoimaloita. Rakentamista suunnitellaan esimerkiksi Ruokolahdella
ja siellä on kesällä ollut nähtävillä tuulivoimayleiskaavaehdotus. Keskustelua
on käyty myös yleisötilaisuuksissa.
Tuulivoimarakentamiseen liittyvä keskustelu on
esimerkki ympäristökysymyksiin liittyvistä ”pirullisista ongelmista” (a wicked problem, ks. Bryan G. Norton
2005, suomeksi esim. Oksanen 2012). Pirullisten ongelmien tunnuspiirre on
niiden monimutkaisuus. Jo itse ongelman määrittely on vaikeaa, eikä pirullisten
ongelmien ratkaisua ei saavuteta tutkimalla pelkästään ongelmien eri osia. Tyypillistä
on, että yksi ongelma synnyttää aina lisää kysymyksiä ja uusia ongelmia. Pirullisten
ongelmien ratkaiseminen on vaikeaa ja ratkaisu, jos sellainen löytyy, on lähes
vääjäämättä jonkinasteinen kompromissi. Ratkaisuna voidaan pitää myös
tietynlaisen tasapainon löytämistä erilaisten intressien ristipaineessa, mutta
tämäkin vaatii usein pitkiä keskusteluja sekä tahtoa saavuttaa ratkaisu, joka
ei välttämättä ole lopullinen. Pirullisilla ongelmilla voi olla myös syvällä
kulttuurissa olevat juuret. Rittelin ja
Webberin (1973) mukaan pirullisen ongelmien lisäksi on myös niin sanottuja kesyjä
ongelmia (a tame problem), jotka olivat
ratkaistavissa loogisen päättelyn tai matemaattisten kaavojen avulla.
Tuulivoimarakentaminen ja sen ympärillä käytävä
keskustelu täyttää pirullisen ongelman kriteerit, sillä ihmisiä askarruttavat
monet seikat, joihin looginen päättely tai laskukaavat eivät näytä tarjoavan
vastauksia. Yksi haluaa tuulivoimalan omaan pihaansa ja tuskailee lupien
kanssa, toinen vastustaa koko ajatusta tuulivoimasta kannattamattomana. Yksi
haluaa tuulivoimalat rakennettuun ympäristöön, toinen puolestaan toivoo niitä
erämaahan, jossa ei muutenkaan asu ketään. Yksi pelkää melua, toinen kirjoittaa,
että silmiin jatkuva välke koskee kuin ilotulitus. Väitteisiin voi yrittää
tarjota numeropitoisia ratkaisuja, mutta ne eivät tunnu muuttavan kokijan
vakaata uskoa omaan mielipiteeseensä.
Tuulivoiman rakentajat ja kehittäjät ovat
pääsääntöisesti loogisiin ratkaisuihin tottuneita tekniikan alan osaajia. Heidän
on varmasti vaikea hahmottaa pirullisten ongelmien monimutkaisuutta tai sitä
ettei ratkaisua pirullisiin ongelmiin ole olemassakaan. Pirulliset ongelmat ja
niiden ympärillä käytävä keskustelu kertovat ihmisten ympäristösuhteesta:
luonto on yhtä aikaa ulkopuolinen toimien kohde ja hyödyn lähde ja toisaalta
osa meitä, osa identiteettiämme, jonka muutos satuttaa. Tätä tutkimalla
pirullisiin ongelmiin saattaa olla pieniä ratkaisuja saattaa olla tarjolla. Ekin
tutkijat ovat kesän aikana keränneet Ruokolahdelta asukkaiden ajatuksia
tuulivoimaan ja tuulivoimarakentamiseen liittyen. Kysely on nyt umpeutunut ja
on aika alkaa tarkastella vastauksia. Päätellen siitä, että vastauksia on tullut
reilusti, mielenkiintoisia tutkimushetkiä on tälle syksylle luvassa.
Kristiina Korjonen-Kuusipuro
