Pirullisia ongelmia

Kuvassa on yksi lempimaisemistani Oulun edustalla sijaitsevan Hailuodon Marjaniemestä. Minulla on tapana käydä siellä kesäisin katselemassa horisonttia ja kuuntelemassa aaltojen pauhua. Mielestäni maisema on kaunis juuri tuollaisenaan. Tiedän, että monet ovat eri mieltä. Närää aiheuttavat nimenomaan nuo valkoiset häkkyrät – tuulivoimalat. Myös Etelä-Karjalaan on tulossa tuulivoimaloita. Rakentamista suunnitellaan esimerkiksi Ruokolahdella ja siellä on kesällä ollut nähtävillä tuulivoimayleiskaavaehdotus. Keskustelua on käyty myös yleisötilaisuuksissa.

Tuulivoimarakentamiseen liittyvä keskustelu on esimerkki ympäristökysymyksiin liittyvistä ”pirullisista ongelmista” (a wicked problem, ks. Bryan G. Norton 2005, suomeksi esim. Oksanen 2012). Pirullisten ongelmien tunnuspiirre on niiden monimutkaisuus. Jo itse ongelman määrittely on vaikeaa, eikä pirullisten ongelmien ratkaisua ei saavuteta tutkimalla pelkästään ongelmien eri osia. Tyypillistä on, että yksi ongelma synnyttää aina lisää kysymyksiä ja uusia ongelmia. Pirullisten ongelmien ratkaiseminen on vaikeaa ja ratkaisu, jos sellainen löytyy, on lähes vääjäämättä jonkinasteinen kompromissi. Ratkaisuna voidaan pitää myös tietynlaisen tasapainon löytämistä erilaisten intressien ristipaineessa, mutta tämäkin vaatii usein pitkiä keskusteluja sekä tahtoa saavuttaa ratkaisu, joka ei välttämättä ole lopullinen. Pirullisilla ongelmilla voi olla myös syvällä kulttuurissa olevat juuret.  Rittelin ja Webberin (1973) mukaan pirullisen ongelmien lisäksi on myös niin sanottuja kesyjä ongelmia (a tame problem), jotka olivat ratkaistavissa loogisen päättelyn tai matemaattisten kaavojen avulla.

Tuulivoimarakentaminen ja sen ympärillä käytävä keskustelu täyttää pirullisen ongelman kriteerit, sillä ihmisiä askarruttavat monet seikat, joihin looginen päättely tai laskukaavat eivät näytä tarjoavan vastauksia. Yksi haluaa tuulivoimalan omaan pihaansa ja tuskailee lupien kanssa, toinen vastustaa koko ajatusta tuulivoimasta kannattamattomana. Yksi haluaa tuulivoimalat rakennettuun ympäristöön, toinen puolestaan toivoo niitä erämaahan, jossa ei muutenkaan asu ketään. Yksi pelkää melua, toinen kirjoittaa, että silmiin jatkuva välke koskee kuin ilotulitus. Väitteisiin voi yrittää tarjota numeropitoisia ratkaisuja, mutta ne eivät tunnu muuttavan kokijan vakaata uskoa omaan mielipiteeseensä.

Tuulivoiman rakentajat ja kehittäjät ovat pääsääntöisesti loogisiin ratkaisuihin tottuneita tekniikan alan osaajia. Heidän on varmasti vaikea hahmottaa pirullisten ongelmien monimutkaisuutta tai sitä ettei ratkaisua pirullisiin ongelmiin ole olemassakaan. Pirulliset ongelmat ja niiden ympärillä käytävä keskustelu kertovat ihmisten ympäristösuhteesta: luonto on yhtä aikaa ulkopuolinen toimien kohde ja hyödyn lähde ja toisaalta osa meitä, osa identiteettiämme, jonka muutos satuttaa. Tätä tutkimalla pirullisiin ongelmiin saattaa olla pieniä ratkaisuja saattaa olla tarjolla. Ekin tutkijat ovat kesän aikana keränneet Ruokolahdelta asukkaiden ajatuksia tuulivoimaan ja tuulivoimarakentamiseen liittyen. Kysely on nyt umpeutunut ja on aika alkaa tarkastella vastauksia. Päätellen siitä, että vastauksia on tullut reilusti, mielenkiintoisia tutkimushetkiä on tälle syksylle luvassa.

Kristiina Korjonen-Kuusipuro