Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) ylpeilee toimineensa avoimena ja rajat ylittävänä poikkitieteellisenä tekniikan ja talouden yliopistona yli neljän vuosikymmenen ajan. Puheille on todistetusti katetta, mutta pintaa raaputtamalla kiiltävän hohteen alta paljastuu myös ruosteläiskiä. Tilanne kilpailuyhteiskunnassa, johon myös tiedemaailma ja sen mukana LUT kuuluvat, on monellakin tapaa ristiriitainen ja hullunkurinen. Kilpaile mutta tee yhteistyötä. Jaa tietoa mutta älä paljasta parhaita ideoitasi. Panosta laatuun ja ole huolellinen työssäsi mutta julkaise jatkuvalla syötöllä. Vähemmästäkin tutkija hämmentyy. Hän ryhtyy pitämään kiinni omastaan kuin koira luustaan, pahimmillaan lamaantuu ja syrjäytyy omaan kammioonsa. Hyvää ympäröivään yhteiskuntaan jakavasta Robin Hoodista tulee ahne, linnaansa eristäytynyt ja omaan napaansa tuijottava Nottinghamin Sheriffi. Se siitä rajat ylittävästä poikkitieteellisyydestä.
Tutkija on helposti stressaantuva eläin. Yksi suurin stressinaiheuttaja on alati kovenevat julkaisuvaatimukset. Julkaisumääristä ja niitä mittaavasta bibliometriasta on tullut uusi pyhä toteemi, jota kumarretaan. Se mikä on tutkimuksen syvällinen sanoma, millaista uutta tietoa se synnyttää, jää turhan usein hämärän peittoon kun julkaisukiireessä lukeminen jää selailevan otteen asteelle. Mutta minkä sille voi. Järjestelmä on tällä hetkellä sellainen, että se painottaa julkaisulistan pituutta. Toisaalta löytyy suomalaisesta tieteenhistoriasta myös sellaisia vaiheita, jolloin julkaisumäärät olivat minimissään. Ei mikään tavoiteltava tila sekään.
Joka tapauksessa epäkohtia on ja niihin toivon mukaan puututaan. Ehdotamme täältä Etelä-Karjala-instituutista, että ensimmäisenä romukoppaan joutaa julkaisumäärien vuosittainen tarkastelu. Yksittäinen tutkija tai tutkimusryhmä ei julkaise tasaisella syötöllä vuodesta toiseen. Välillä on hiljaisempia vaiheita kun asioita kypsytellään, välillä taas julkaisuja tulee yhtenä ryöppynä. Tässä mielessä tulosten tarkastelu esimerkiksi kolmen vuoden ajalta olisi paljon hedelmällisempää.
Poikkitieteellisyys on yhteistyötä, yhteistyö on luottamusta, luottamus avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tällä hetkellä yhteiskunta, se kuuluisa järjestelmä, ei tue tätä toiminta-ajatusta ja tavoitetilaa. Robin Hoodin menestyksen avain ja selkänoja oli työyhteisö nimeltään Iloiset Veikot. Etelä-Karjala-instituutti on täynnä Iloisia Veikkoja ja Pirkkoja, mutta yliopistomaailma kokonaisuutena kaipaa lisää iloa ja valoa pimenevään syksyyn.
Mikko Kohvakka
Projektitutkija
Etelä-Karjala-instituutti, LUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti