Molemmilla kerroilla luokkaan pyrähtää reppujaan ja laukkujaan kantavia nuoria. Toiset tervehtivät reippaasti, toiset katselevat vähän epäillen uutta tulijaa, joka on tutun opettajan paikalla. Pulpetti toisensa jälkeen täyttyy, viereisestä luokasta haetaan lisää tuoleja. Joku kysyy, onko paperia. Olen tullut pitämään yläkoululaisille oppituntia yritysvastuusta osana Etelä-Karjala-instituutin ja Centre for Independent Social Researchin yhteishanketta Cross-Border Citizen Scientists. Hankkeeseen osallistuvilla oppilailla sekä Suomessa että Venäjällä on menossa raja-alueeseen liittyvä kolmas teema, jossa mietitään yritysten roolia raja-alueella.
Kertominen yleistajuisesti omasta tutkimusaiheesta ei ole tutkijalle ihan helppoa. Syynä on se, että akateemisessa työssä täytyy omaksua teorian ja tieteen kieli ja käsitellä joskus monimutkaisiakin teoreettisia kokonaisuuksia. Kun samaa tutkimusaihetta pyörittelee monta vuotta, saattaa siitä tietää jo niin paljon eriäviä näkökulmia, että on vaikea selittää perusasioita muutamassa kymmenessä minuutissa. Yleistajuisen esitelmän pitäminen on kuitenkin äärimmäisen hyödyllistä, sillä se palauttaa tutkijan perusasioiden äärelle ja pakottaa katsomaan vähän kauempaa, mistä tässä kaikessa nyt olikaan kyse. Se on myös äärimmäisen palkitsevaa, kun huomaa, että oppilaat sekä Suomessa että Venäjällä oivalsivat mistä on kyse ja osasivat soveltaa oppitunnilla käsiteltyjä asioita tuttuihin yrityksiin. Sitä ei kuitenkaan voi laskea kuin parhaimmillaan osittain omaksi ansiokseni, sillä nykynuoret sekä Suomessa että Venäjällä tuntuivat todella välittävän siitä, vastaavatko yritykset heidän arvoihinsa ja toimivatko ne vastuullisesti vai vastuuttomasti.
Tunnin aikana käytiin läpi yritysvastuun erilaisia muotoja. On esimerkiksi eri asia antaa osa voitoista hyväntekeväisyyteen, kuin todella keskittyä siihen tehdäänkö voittoja kestävästi ja eettisesti. On myös olemassa yhteiskunnallisia yrityksiä, joiden toiminnan ytimessä on jonkun sosiaalisen ongelman ratkaiseminen tai yhteiskunnan hyvinvoinnin edistäminen. Väliin mahtuu kuitenkin monenlaisia muotoja, joissa vastuu on eriasteinen osa liiketoimintaa. Se voi esimerkiksi tarkoittaa työntekijöiden yhdenmukaista kohtelua, ympäristöystävällisten tuotteiden valmistamista, tai paikallista kulttuuria tukevaa liiketoimintaa. Tunnilla katsottiin myös netistä löytyviä videoita siitä, miten yritykset kertovat omasta vastuustaan. Oppilaat nappasivat esimerkeistä nopeasti kiinni ja esimerkiksi sellaiset asiat kuin työntekijöiden olot ja osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan nousivat pintaan.
Osana oppituntia oppilaat kertoivat omia ajatuksiaan yritysvastuusta: miltä se näyttää esimerkiksi oman lempikaupan, kotimatkalla olevan tehtaan tai vanhempien työpaikan näkökulmasta? Oppilaat eivät pelkästään osanneet tunnistaa vastuita ja yritysten alueellisia vaikutuksia, vaan he huomasivat myös miten yritysvastuu ei ole mitenkään mustavalkoinen asia. Samalla yrityksellä voi hyvinkin olla sekä positiivisia (esim. paikalliset työpaikat) että negatiivisia (esim. saastuttaminen) vaikutuksia. Tunnin viimeisenä asiana käytiinkin läpi vastuullista kuluttamista, jolla jokainen koululainenkin voi jo nyt vaikuttaa yrityksiin. Pian Cross-Border Citizen Scientist -hankkeen nuoret pääsevät pohtimaan yritysvastuuta myös osana omia kuvitteellisia yrityksiään. Tutkijana on mielenkiintoista nähdä, millaisia vaikutuksia omalla lyhyellä oppitunnilla on lopputulokseen. Parhaassa tapauksessa se kantaa pidemmällekin kuin hankkeen aikana toteutettaviin tehtäviin.
Laura Olkkonen
laura.olkkonen(a)lut.fi
